Minun pitäisi heittäytyä

Olin jonkin aikaa poissa kuvioista. Pieni tauko auttoi kummasti jaksamaan pimeyttä, rankkaa työtahtia ja tulehtuneita työpaikan ihmissuhteita. Olenkin ärsyttävän energinen nyt, kun muut raahautuvat viimeisillä voimillaan tekojouluiseen toimistohelvettiimme ja herkistyvät pohdiskelemaan joulun rauhaa ihmisten kanssa joista vähät välittävät. Joulun herkkyys tulleekin nykyään siitä, että ihmiset ovat syksyn työtaakan jälkeen juuri viikolla 51 burn-out-tilassa.

Itselläni ei näytä olevan ylirasituksesta tietoakaan. Sitä vastoin olen valtavan ärsyyntynyt. Lyhyen normaalielämästä poikkeamisen takia oma elämä tuntuu turhauttavalta. Minua ärsyttää tehdä näitä tyhmiä Sigrid-asioita, joita järjestelmällisesti suoritan. Olisipa vain mukava heittäytyä johonkin. Enkä tarkoita nyt kaivoa, vaan jotakin jännittävää ja uutta kokemusta.

Näyttää kuitenkin siltä, että vietän jouluni yhtä jännittävällä tavalla kuin jokaisen jouluni viimeisen kymmenen vuoden aikana. Arvelen, että minulla on jouluahdistus. Onneksi se menee ohi jo ennen joulua.

Sigrid aalloissa

Mina ja Davidsson taistelimme tanaan Atlantin aaltoja vastaan. Uskon voittaneeni ainakin 50 tyrskya. Tosin voitto vaati useampien desilitrojen suola-hiekkaliuoksen nielemista. Ja kuten aina lopuksi kay, paiskasi se viimeinen aalto minut rantahietikkoon lonkalleni. Kipu oli lievaa bikinien valahtamisesta johtuvaan paniikkiin verrattuna. Mutta kaikesta huolimatta katson voittaneeni ja jatkan lapsen innolla taistelua.

Tekstarielämää

Alkuviikon lyhyet yöunet alkavat painamaan ryhtiä kumaraan päivä päivältä enemmän. Lupasin itselleni aamulla kuudelta, että kun ilta koittaa menen heti Everwoodin jälkeen nukkumaan. Jatkoin lupauksien antamista töissä kuunnellessani silmät hiekkaisina tylsää puhetta. Seitsemän aikaan nakuttaessani huomista agendaa, lupasin edelleen olla lapsellisen ajoissa nukkumassa. Melkein meninkin....

...kunnes alkoi tapahtumaketju: > Puhelimeni hytkyy epämääräisesti > 1 viesti vastaanotettu > Ajatus: Herranjumala, nyt se Unelma laittaa viestin > Pettymys: Ei edelleenkään se tolvana, johon olen ajatukseni ankkuroinut > HAA! Se on viime viikonlopun Matti > Hymy! > Erinomainen tekstarisanailu alkaa >Minua naurattaa.

Mikään ei ole niin ihastuttavaa kuin osuva sanansäilä. Enää ei nukuta. Taaskaan.

Pakko juhlia työmarkkinoiden tasapainon vuoksi

Miksi hemmetissä ikinä ei saa nukuttua sunnuntain ja maanantain välistä yötä niinkuin normaali, säällinnen ihminen. Jos saisi nukuttua:

• työkaverit näyttäisivät ihan siedettäviltä
• työpaikalla viihtyminen nousisi, joka saattaisi johtaa ystävyyssuhteisiin (ks. HS talous 3.9.2006 )
• työteho saattaisi nousta liian korkealle suhteessa työyhteisön keskimääräiseen tuottavuustasoon.

Työmarkkinoiden tasapainon vuoksi minulla on siis velvollisuus juhlia pääni sekaisin viikonloppuna ja taistella itseni sunnuntai-maanantaiöinä liskojen läpi takaisin arkeen. Marraskuussa kuuluu olla väsynyt.

Amor oikeuttaa typeryyteen

Jokaisen tulisi tavoitella tunnetta, jolloin polvet menevät alta, sydän pysähtyy ja kokonaisten lauseiden muodostaminen tulee mahdottomaksi. Se on ihastumista ensi silmäyksellä. Amorin antama mahdollisuus tehdä itsestään täydellinen typerys. Teen sen omalta osaltani nyt:

Haluan tutustua sinuun. Haluan päästä kanssasi treffeille. Haluan huomiotasi.

Haaveita, toiveita saa olla. Ilman niitä ei varmasti tapahdu mitään.

Olen aina ollut nainen, joka saa haluamansa, mutta vain kovalla työllä. Niinpä päätin tälläkin kertaa kääriä hihat ja ryhtyä toimeen. Jokin minussa on kuitenkin kasvanut menneiden kolhujen myötä. Sisälläni on ajatus siitä, että minua pitäisi saalistaa, ei minun. Jokainen varmasti tekee sen, kun on tarpeeksi kiinnostunut. Siispä minun on annettava olla. En voi sinua pakottaa. Vaikka mieli, hittovie, tekisi.

Minulla ei ole itseasiassa mitään sanottavaa sinulle. Minä vain haluan saada mahdollisuuden tutustua sinuun.